Nettikirppikset saavat minut enemmän tai vähemmän kuohumaan, otan itseasiassa ihan helvetilliset sytyt tosi säännöllisesti. Kultaista keskitietä kirppistouhussa ei ole: joko on liian kallista/halpaa/likaista/rikkinäistä tai muuten vaan voi päätyä Paskat kirppislöydöt-sivustolle .
Löysin sieltä kerran myymiäni tuotteita irvailun kohteena, mutta mitäpäs tuosta. Tiesin että tavara oli hyvää, hinta kohdallaan ja joku ne kaikesta vänkäämisestä ja vittuilusta huolimatta osti. Kävi nimittäin niin, että joku postauksen lukenut kansalainen oli googlannut myymiäni tuotteita ja todennut ne aika arvokkaiksi myymääni hintaan nähden.

 

Arkipäivää FB-kirppiksellä.

Säännötön Iisalmen nettikirppis FB:ssä on tämä viimeisin kokemukseni. Myin erästä vanhaa lipastoa, lähtöhinta 20€. Tarkoitus oli lähinnä päästä lipastosta eroon mahdollisimman helpolla, mutta taisi siinä meikäläisellekin iskeä ahneus. Tarjouksia rupesi satamaan yksityisviesteillä, hinta kohosi aina 60 euroon saakka ja sillä hinnalla romottimen myinkin. Ostaja lähti tulemaan pidemmän matkan takaa lipastoa hakemaan ja sillä välin sain vielä tarjouksen, joku rouvashenkilö tarjosi 80€. Säännöttömällä nettikirppiksellä, jossa tämä kaikki tapahtui, kaikki porsastelu on sallittu kuten oharit, yv-kauppa ja jopa vittuilukin. Korkein tarjous houkutteli hetken aikaa ja laitoin jo edellisen ostajan viestiboksiin ilmoituksen että hey, mä myynkin lipaston parikymppia kalliimmalla yhdelle toiselle. Sitten mietin sekunnin ja ajattelin että minusta ei ole tämmöiseen ja että tämmöinen ei ole reilua.

Olin jo ottanut vastaan yksäreitä ja korotuksia, tehnyt ohareita ja kärsinyt henkisiä tuskia kun korkeimman tarjouksen perässä lähdin hölmö menemään sokeasti.

Tämä tapahtui siis ennen joulua.
Kun tein sallitut oharit eli en myynytkään mainittua lipastoa 30 eurolla vetoamalla ”kun on tämä joulukin tulossa”, se ensimmäinen ostajaehdokas vittuili että en lähde kilpailemaan tästä ja osta kalliimmalla kun tosiaan on tämä joulu tulossa. Teki mieli avautua että painu Ikeaan senkin vitun köyhä rotko ja työnnä se joulusi vaikka peräloosterisi täytteeksi mutta sitten muistin ikiaikaisen sanonnan: viisaampi väistää.

Kuudellakympillä lipasto lähti. Peruin perumisen koska ostaja oli jo lähtenyt tulemaan pidemmältä, ja oli halukas tosiaan viemään lipaston heti pois.
Yksi vahva valinta ostajasta oli nimenomaan tuo, että saan kaman mahdollisimman nopeasti pois tieltä. Ja ihan vilpittömästi: mun sielu, omatunto ja pää eivät  kestäneet enää koko kaupankäyntiä. Vaikka mun mielestä tarkkaan säännellyt nettikirppikset ovat nekin joskus perseestä, ihan sama mistä syistä, säännötön kirppis se vasta paha mesta onkin. Sääntösuomi. Minä ainakin tarvitsen sääntöjä.

Kun lipasto lopulta meni ja suljin huutokaupan, sain viestin siltä ihan korkeimman tarjouksen tehneeltä rouvashenkilöltä: Harmi että lipasto meni. Sopiiko udella paljonko siitä sait? Mietin jopa hetken että kerron saamani hinnan. Sitten oivalsin että eiköhän tää mun vaivannäköni nyt asian suhteen ollut tässä. Plus että jotenkin ärsytti tuo kysymys. Ilmaisin kauniisti ja huumorihymiöllä maustettuna, että asia on liikesalaisuus. Mun oman näkemykseni mukaan tämä oli ihan okei vastaus. Vastaus rouvalta: Selvä! Ymmärretty! En sitten tiedä oliko tuo tulkittavissa vittuiluksi mutta taas viisaampi väisti.
Mitä väliä jos joku Marjatta Kiteeltä suuttuu niin saatanasti, kun en kertonut kauppasummaa?

Yhden vanhan pöydän kävi nuori mies hakemassa äidilleen. Yritin eka myydä sitä törkeään ylihintaan. Kun tajusin ettei kukaan halunnut ostaa pöytää millään summalla, lopulta ilmoitin että kuka ekana ehtii, saa sen ilmaiseksi. Koska mitä helvettiä minä istumaan jonkun itselleni tarpeettoman pöydän päällä haaveillen kakskymppisestä?

Sinne meni lipasto, rahalla se vaihtoi omistajaa ja sinne meni pöytä lahjoituksena.

Terveisiä Malminhovista,
Antisankaritar