Yleisin määritelmä sarjamurhaajalle on henkilö, joka tekee vähintään kolme erillistä henkirikosta kuukauden, tai pidemmän ajanjakson sisällä. Yhtä yksittäistä syytä sarjamurhaajien teoille ei ole. USA on sarjamurhatilastojen kärjessä. Tyypillinen sarjamurhaaja on valkoinen, usein työssäkäyvä, hiljainen mutta kaikin puolin normaalin oloinen valkoinen mies. Sarjamurhaajien historia ajautuu kauemmas menneisyyteen, kuin nykyinen ajanlaskumme ja sarjamurhaajia tulee varmasti olemaan myös tulevaisuudessa.

 Sabotagen Sarjamurhaaja-juttusarja tulee käsittelemään kaikkiaan kymmentä sarjamurhaajaa.

1# Andrei Romanovitš Tšikatilo (Андрей Романович Чикатило)
16. lokakuuta 1936 – 14. helmikuuta 1994.

Tunnetaan myös nimillä Punainen viiltäjä, Rostovin viiltäjä ja Rostovin teurastaja

Andrei Tšikatilo. Kuva: Andreichikatiloooo

Lapsuus ja nuoruus

Tšikatilo syntyi Jablutšnen kylässä, Ukrainassa, vuonna 1936. Hänellä oli syntyessään vesipää, joka aiheutti hänelle inkontinessia ja impotenssia.

Kotinsa ahtaudesta johtuen Tšikatilo joutui nukkumaan samassa vuoteessa äitinsä kanssa ja  inkontinenssiongelmien takia hän kasteli vuoteensa jatkuvasti. Vuoteenkastelun vuoksi äiti nöyryytti poikaa, pilkkasi tämän miehisyyttä ja pieksi häntä usein ankarasti ja väkivaltaisesti. Äidin teot traumatisoivat nuorta Tśikatiloa.

Tšikatilon varhaisnuoruuden ensimmäinen seksuaalinen kokemus tapahtui tiettävästi hänen ollessaan 15-vuotias, jolloin hän hyökkäsi nuoren tytön kimppuun, kaatoi tämän maahan ja sai siemensyöksyn kun tyttö yritti kamppailla itseään vapaaksi. Impotenssista johtuen hän ei koskaan kyennyt normaaliin sukupuoliseen kanssakäymiseen.

Tšikatilo yritti myös normaalia ihmissuhdetta ihastuttuaan erääseen paikalliseen tyttöön asepalveluksen jälkeen, mutta joutui pahasti nöyryytetyksi. Tyttö huomasi Tšikatilon kyvyttömyyden, kertoi tästä ystävilleen ja pian Tšikatilon impotenssista tiesivät kaikki. Tšikatilo katkeroitui ja haaveili tytön murhaamisesta. Seksin ja väkivallan kuuluminen yhteen alkoi tuntua entistä kiihottavammalta ajatukselta.

Aikuisuus ja perhe

Asepalveluksen jälkeen vuonna 1960 Tšikatilo muutti Rodjonovo-Nesvetajevskiin. Suoritettuaan tutkinnon teknisessä ammattikoulussa hän aloitti                                                             työskentelyn puhelinasentajana. Vapaa-ajalla hän jatkoi kirjallisuuden opintojaan.                                                                                     Tšikatilo asui sisarensa kanssa, joka sääli tämän epätoivoisia yrityksiä löytää itselleen tyttöystävää, ja onnistuneesti paritti veljensä ystävänsä Fainan kanssa.

                                Pariskunta avioitui vuonna 1963. Olemattomasta sukupuolielämästä huolimatta he onnistuivat saamaan kaksi lasta. Tytär Ljudmila syntyi vuonna 1965, ja poika Juri vuonna 1966.

Andrei ja hänen vaimonsa Faina. Kuva : Andreichikatiloooo

Vuonna 1970 Tšikatilo lopetti työn puhelinteknikkona. Seuraavana vuonna hän suoritti kirjekurssina loppuun Venäjän kirjallisuuden tutkinnon. Koska Tšikatilolla oli jo suoritettuina laki- ja kirjallisuusopintoja, hänet katsottiin riittävän päteväksi toimimaan opettajana. Ura opettajan ei kuitenkaan ollut onnistunut; hän ei saanut otetta oppilaisiinsa ja nämä suhtautuivat häneen halveksuen.

1970 luvun alussa Tšikatilon seksuaalinen turhautuminen kävi sietämättömäksi, ja hän alkoi ahdistella koululuokkansa oppilaita – sekä poikia että tyttöjä. Tšikatilo tunsi itsensä tiettävästi muita ihmisiä älykkäämmäksi, ja katkeroitui ajatuksesta ettei siitä huolimatta pystynyt normaaliin seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tuohon aikaan lasten hyväksikäytön paljastuminen koettiin lähinnä kiusallisena, ja asia sai jatkua hyvin pitkään. Tšikatilo sai toimia opettajana samassa koulussa miltei kymmenen vuotta, kunnes hänet erotettiin. Asia pidettiin kuitenkin salassa niin hyvin, että Tšikatilon onnistui saamaan uuden pestin ammattikoulusta, jossa hän jatkoi oppilaiden ahdistelua. Kaikenkaikkiaan Tšikatilo sai jatkaa opettajana aina vuoteen 1981, kunnes tapaukset kärjistyivät ja hän menetti opettajan virkansa lopullisesti.

Tšikatilo toimi sittemmin konttoristina ja paikallisen tehtaan kiertävänä tuote-esittelijänä, joista jälkimmäiseen kuului myös runsaasti työmatkoja.
Vuonna 1978 Tšikatilo muutti Šahtyyn lähelle Rostov-na-Donun kaupunkia, jossa Tšikatilo joutui alkuun asumaan kerrostaloasunnossa yksin, odottaessaan perheensä muuttoa perässä. Asunnon lisäksi hän kuitenkin hankki itselleen salaa ränsistyneen, kolmen huoneen mökin hämärältä syrjäkujalta.

Ensimmäinen murha

22. joulukuuta vuonna 1978, Tšikatilo houkutteli bussipysäkiltä mukaansa yhdeksänvuotiaan Jelena Zakotnovan. Tšikatilo tarjosi tytölle purukumia, joka oli tuohon aikaan lapsille harvinaista herkkua. Tšikatilon suunnitelmiin kuului raiskata tyttö, mutta impotenssin vuoksi tämä ei onnistunut. Kuitenkin, tiettävästi kamppaillessaan tytön kanssa ja iskiessään tätä veitsellä, Tšikatilo tunsi suunnattonta seksuaalista tyydytystä, ja ymmärsi tämän jälkeen voivansa toteuttaa seksuaalisuuttaan käyttämällä veistä. Tšikatilo heitti tytön ruumiin ja repun läheiseen jokeen, josta hänet myöhemmin löydettiin.

Jelana Zakotnova . Kuva : Andreichikatiloooo

Työmatkoillaan Tšikatilo toteutti raakoja fantasioitaan. Hänellä oli vapaa-aikaa, ja hän oleskeli paljon julkisilla rautatie- ja linja-autoasemilla, joilta oli helppo löytää uhreja kenenkään huomaamatta. Tämä osaltaan vaikeutti poliisin tutkimuksia, koska ruumiita löytyi satunnaisesti ympäri maata.  Tšikatilon rikoksesta epäiltynä tuomittiin kuolemaan nuori mies nimeltä Aleksandr Kravtšenko. Vasta kun uhreja tuli lisää Kravtšenkon teloituksen jälkeen, tajusivat tutkijat osuneensa harhaan.

Syyskuussa 1981 Tšikatilo houkutteli 17-vuotiaan Larisa Tkatšenkon mukaansa bussipysäkiltä Rostovissa, ja murhasi hänet metsässä lähellä Donjokea.

Vuonna 1982 Tšikatilo aloitti varsinaisen sarjamurhaamisen

Tšikatilo metsästi uhreja rautatie- ja linja-autoasemien läheisyydestä, hän toimi Tšikatilo toimi tuolloin paikallisen tehtaan tuote-esittelijänä ja näin ollen matkusti paljon. Lopulta hänet erotettiin, hänen laiminlyödessään toistuvasti työtehtävänsä. Kesäkuussa 1982 Tšikatilo kohtasi 13-vuotiaan tytön, Ljubov Birjukin. Tšikatilo alkoi puhua tytön kanssa, ja huomatessaan olevansa tytön kanssa kahden,  Tšikatilo hyökkäsi tytön kimppuun ja puukotti hänet hengiltä.

Heinäkuussa Tšikatilo murhasi nuoren tytön Krasnodarissa ollessaan työmatkalla. Elokuussa hän murhasi 9-vuotiaan pojan ja 16-vuotiaan tytön. Syyskuussa Tšikatilo murhasi 19-vuotiaan tytön, sekä 15-vuotiaan sisäoppilaitoksesta karanneen pojan, Šahtyssa.

10. joulukuuta 1982 Olga Stalmatšenok katosi pianotunnille lähdettyään. Ainoa merkki tytöstä oli vanhempien saama postikortti, jonka mukaan heidän tyttärensä oli tapettu, ja tulevana vuonna kymmenen muuta kuolisi. Kortissa oli allekirjoitus ”Sadisti Musta Kissa”, joka myöhemmin osoittautui  Tšikatilon kirjoittamaksi. Stalmatšenokin jäätynyt  ja silvottu ruumis löydettiin huhtikuussa 1983, viiden kilometrin päässä musiikkiopistosta.

Poliisit olivat järkyttyneitä murhien raakuudesta: monet uhreista oli silvottu ja paloiteltu, ja useissa tapauksissa oli ilmeistä, että murhaaja oli purrut irti ruumiinosia uhreistaan.

Lokakuussa 1983 Tšikatilo murhasi 19-vuotiaan prostituoidun Vera Shevkunin, ja joulukuussa 14-vuotiaan pojan, Sergei Markovin.

1984 tammikuun ja helmikuun aikana Tšikatilo murhasi kaksi naista Lentäjien puistossa, Rostovissa. 24. maaliskuuta Tšikatilo houkutteli 10-vuotiaan Dimitri Ptašnikovin mukaansa kioskilta Novošahtinskissa, esittäytymällä postimerkkien keräilijäksi. Useat ihmiset näkivät Tšikatilon kävelemässä yhdessä pojan kanssa, ja antoivat myöhemmin poliisille kuvauksen murhaajasta. Ptašnikovin ruumis löydettiin kolme päivää myöhemmin, vaatteista löytyi siemennestetahroja ja lähistöltä murhaajan jättämä jalanjälki.

25. toukokuuta Tšikatilo kutsui 31-vuotiaan, hänelle entuudestaan tutun naisen, Tatjana Petrosjanin ja tämän 11-vuotiaan tyttären, Svetlanan, retkelle metsään lähellä Šahtya. Sekä äiti että tytär löytyivät murhattuina, äiti puukotettuna ja tytär oli surmattu vasarallaHeinäkuussa Tšikatilo murhasi kaksi nuorta naista ja 13-vuotiaan pojan. 2. elokuuta Tšikatilo murhasi 16-vuotiaan Natalia Golosovskajan Rostovissa. 7. elokuuta hän murhasi 17-vuotiaan tytön, Ljudmila Aleksejevan, Donjoen varrella. Tämän jälkeen työmatkallaan Taškentissa Tšikatilo murhasi 12-vuotiaan tytön sekä nuoren naisen. 28. elokuuta Tšikatilo murhasi 11-vuotiaan pojan Aleksandr Tšepelin Rostovissa, Donjoen varrella, lähellä Aleksejevan murhapaikkaa. 6. syyskuuta Tšikatilo murhasi 24-vuotiaan kirjastonhoitajan Irina Lutšinskajan Rostovissa.

Ensimmäinen pidätys

Syyskuussa Tšikatilo pidätettiin. Poliisi epäili häntä murhista, mutta näyttöä ei ollut riittävästi, ja virallinen syy pidätykseen olikin Tšikatilon työpaikalla suorittamat varkaudet. Tšikatilo tuomittiin vankilaan vuodeksi, mutta hän vapautui jo joulukuussa 1984.

Nyt Tšikatilo oli virallisesti epäiltyjen listalla. Uhreista löydettyjen siemennestetahrojen perusteella oletetun murhaajan veriryhmän oli kuitenkin määritetty olevan eri tyyppiä kuin Tšikatilon. Myöhemmin on oletettu Tšikatilon kuuluneen harvinaiseen ihmistyyppiin, jonka veriryhmä poikkeaa ruumiin eritteiden perusteella määritettävästä veriryhmästä. Varmistusta tähän ei kuitenkaan ole saatu.

Tšikatilo löysi uuden työpaikan Novotšekasskista.

Hän murhasi seuraavan kerran elokuussa 1985 nuoren naisen, Natalia Pohlistovan, lähellä Domodedovon lentokenttää Moskovassa, ollessaan työmatkalla.

Natalia Pohlistovan. Kuva : Andreichikatiloooo

Seuraavaksi hän iski elokuussa, murhaten 18-vuotiaan Irina Guljajevan metsässä, lähellä Šahtyn linja-autoasemaa.

Toukokuussa 1987 Tšikatilo murhasi 13-vuotiaan Oleg Makarenkovin, ollessaan työmatkalla Revdassa.

Heinäkuussa  hän surmasi 12-vuotiaan Ivan Bilovetskin Zaporižžjassa, ja syyskuussa 16-vuotiaan Juri Terešonokin Leningradissa.

Tutkinta alkoi edistyä vuoden 1985 puolivälissä. Rostovin ympäristössä tehtyjä murhia otettiin uudelleen tarkemman tutkinnan alle ja tunnettuja seksuaalirikollisia alettiin kuulustella. Joulukuussa 1985 siviiliasuiset poliisit alkoivat vartioida Rostovin rautatieasemia ja etsintöjä tehostettiin. Tšikatilo seurasi tutkimusten kulkua joukkotiedotusvälineistä ja pysytteli visusti omissa oloissaan.

Vuonna 1988 Tšikatilo jatkoi murhaamista, mutta pysytteli alkuun mahdollisimman kaukana Rostovista, tappaen huhtikuussa naisen Sulinissa.

Jevgeni Muratov . Kuva : Andreichikatiloooo

Toukokuussa Tšikatilo murhasi 9-vuotiaan Aleksei Voronkon metsässä, lähellä Ilovaiskin kaupunkia, Ukrainassa.

Heinäkuussa Tšikatilo murhasi 15-vuotiaan Jevgeni Muratovin metsässä, lähellä Šahtya.

Maaliskuussa 1989 hän houkutteli nuoren naisen mukaansa tyttärensä asuntoon Šahtyssa, jossa Tšikatilo murhasi naisen ja silpoi hänet.

Toukokuun ja elokuun välillä Tšikatilo murhasi neljä muuta uhria.

Toukokuussa Tšikatilo murhasi 9-vuotiaan Aleksei Voronkon metsässä, lähellä Ilovaiskin kaupunkia, Ukrainassa.

 Heinäkuussa Tšikatilo murhasi 15-vuotiaan Jevgeni Muratovin metsässä, lähellä Šahtya.

Tammikuussa 1990 hän houkutteli 11-vuotiaan Andrei Kravtšenkon mukaansa elokuvista ja murhasi hänet.

7. maaliskuuta Tšikatilo houkutteli 10-vuotiaan Jaroslav Makarovin mukaansa Rostovin rautatieasemalta ja murhasi hänet Rostovin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Huhtikuussa Tšikatilo murhasi 31-vuotiaan naisen metsässä lähellä Lešozin asemaa.

 28. heinäkuuta Tšikatilo houkutteli 13-vuotiaan Viktor Petrovin mukaansa Rostovin rautatieasemalta, ja murhasi hänet Rostovin kasvitieteellisessä puutarhassa, lähellä Makarovin murhapaikkaa.

Ivan Fomin. Kuva : Andreichikatiloooo

14. elokuuta hän murhasi 11-vuotiaan Ivan Fominin Rannalla Novotšerkasskin kaupungissa               .

17. lokakuuta Tšikatilo houkutteli 16-vuotiaan kehitysvammaisen pojan, Vadim Gromovin, pois junasta, ja murhasi hänet metsässä lähellä Šahtya.

30. lokakuuta Tšikatilo houkutteli 16-vuotiaan Viktor Tištšenkon mukaansa Šahtyn rautatieasemalta, ja murhasi hänet läheisessä metsässä.

Ruumiiden löytyminen johti laajamittaisiin poliisioperaatioihin. Rostovin alueella ja erityisesti linja-autoasemilla sekä rautatieasemilla oli tehostettu vartiointi. Pienille asemille sekä etenkin niille, joiden läheisyydestä ruumiita oli löydetty, asetettiin naispuolisia poliiseja houkutuslinnuiksi.

Verkko kiristyy

Svetlana Korostik. Kuva : Andreichikatiloooo

6. päivänä marraskuuta 1990 Tšikatilo murhasi nuoren naisen, Svetlana Korostikin.

 Tšikatiloa tarkkailtiin hänen poistuessaan murhapaikalta, kun partiopoliisi havaitsi epäilyttävän miehen ilmaantuvan asemalle metsästä. Poliisin tavoittaessa Tšikatilon, havaitsi hän miehen kasvojen ja vaatteiden olevan veriset. Mies kantoi mukanaan myös isoa urheiluakassia. Poliisi ei kuitenkaan kokenut että hänellä olisi syytä pidättää Tšikatiloa, vaan tarkisti tämän henkilöpaperit, kirjasi tiedot ylös ja päästi miehen menemään. Myöhemmin kävi ilmi, että tapaamishetkellä Tšikatilo kuljetti kassissaan Svetlana Korostikin irti leikattuja rintoja.

Kun poliisi pian löysi samasta metsästä kaksi ruumista, sadan metrin etäisyydellä toisistaan, ja kävi ilmi että toinen uhreista oli murhattu samoihin aikoihin kuin partiopoliisi näki Tšikatilon kävelevän pois metsästä, alettiin Tšikatiloa jälleen epäillä. Tästäkään huolimatta poliisilla ei ollut riittävästi todisteita Tšikatilon pidättämiseen, mutta häntä tarkkailtiin ja salakuvattiin ympäri vuorokauden.

20. marraskuuta 1990 Tšikatilon vaelteli ympäri kaupunkia tarjoten olutta vastaantuleville nuorukaisille, yrittäen houkutella näitä mukaansa. Viimein Tšikatilo poikkesi pieneen kahvilaan ja osti pienemmän olutpullon, jolla olisi helpompi houkutella lapsia. Poliisit olivat seuranneet häntä, ja Tšikatilon astuessa ulos kahvilasta hänet pidätettiin.

Tšikatilon ollessa pidätettynä poliisit hankkivat lisää todisteita häntä vastaan. Yksi Tšikatilon viimeisistä uhreistaan oli ollut 16-vuotias ja fyysisesti erittäin vahva poika, Viktor Tištšenko, ja Tšikatilon sormessa oli pahannäköinen haava. Lääkärintarkastuksessa ilmeni että haava tullut ihmisen ja nimenomaan lapsen, puremasta.

Poliisit yrittävät saada Tšikatilolta tunnustusta, mutta kun perinteiset kuulustelumenetelmät eivät toimineet, paikalle kutsuttiin kriminaalipsykiatri Aleksandr Buhanovski. Jo lyhyen keskustelun jälkeen Tšikatilo alkoi tunnustaa tekojaan Buhanovskille. Lopulta Tšikatilo suostui myös yhteistyöhön ja tunnusti yhteensä 56 murhaa, ja johdatti poliisit uhriensa haudoille.

Tsikatilo sellissään. Kuva : Andreichikatiloooo

Kun Tšikatilolta kysyttiin syitä murhaamiseen, hän vastasi nauttineensa uhriensa itkusta, verestä ja kivusta.

Tšikatilon vangitseminen vaati erityisiä varotoimenpiteitä. Jopa vankilassa raa’at murhaajat ja erityisesti seksuaalimurhaajat olivat alinta kastia, ja he joutuivat usein toisten vankien pahoinpitelemiksi, tai tappamiksi.

Sellissään Tšikatilo oli ympärivuorokautisessa kameravalvonnassa. Vaikka hän usein muutoin käyttäytyi hyvin oudosti muiden ihmisten seurassa, sellissä hänen käytöksensä muuttui täysin normaaliksi, vaikkei tämä tiennyt kameravalvonnasta. Tšikatilo oli innokas lukija ja lähetteli  myös valituksia perheelleen, valtion virkamiehille ja medialle.

Kirjoittaminen oli Tšikatilon intohimo hänen elämänsä loppuun asti. Opettajana hän kirjoitti paljon artikkeleita paikallisiin sanomalehtiin. Hänen kirjoituksensa käsittelivät usein etnologiaa ja moraalia.

Tšikatilon oikeudenkäynti, 14. huhtikuuta 1992

Tšikatilon oikeudenkäynti. Kuva: Andreichikatiloooo

Oikeussaliin rakennettiin suuri teräshäkki Tšikatilo turvallisuuden varmistamiseksi. Oikeudenkäynti oli hyvin kaoottinen. Uhrien omaiset yrittävät päästä käsiksi Tšikatiloon, monet heistä pyörtyivät kun tuomari luetteli uhrien nimiä.

Oikeudenkäynti päättyi heinäkuussa, mutta tuomion julistamistettiin vasta 15. lokakuuta. Tšikatilo todettiin syylliseksi  viiteenkymmeneen kahteen murhaan. Omassa lausunnossaan Tšikatilo syytti muun muassa valtiota, Stalinia, lapsuuttaan ja veriryhmäänsä. Tšikatilon puhe oli kaikilta osin hyvin sekava ja oikeutta herjaava. Tšikatilon mukaan hän oli tehnyt yhteiskunnalle palveluksen siivotessaan pois epäkelpoja yksilöitä.

Oikeudenkäynnin päätti Tuomari Leonid Akubžanovin lukema, valamiehistön antama tuomi. Tšikatilo tuomittiin kuolemaan.

Tšikatilon tiedetään sanoneen oikeudenkäynnin jälkeen:

”Nyt minun aivoni tulisi tutkia pala palalta, ettei syntyisi toisia minunlaisiani ihmisiä.”

Ennen tuomion toimeenpanoa Tšikatilo pyysi armahdusta presidentti Boris Jeltsiniltä, mutta anomus hylättiin.

Tšikatilo teloitettiin ampumalla, Novotšerkasskin vankilassa 14. helmikuuta vuonna 1994.

Lähteet: www.ranker.com , www.wikipedia.com , www.biography.com , www.bizzarpedia.com www.andreichikatiloooo.com