Eletään vuoden 2014 loppumetrejä, kun Mirka, 28, ja Niko 25, tapaavat toisensa helsinkiläisessä yökerhossa. Pari tuntee ensikohtaamisesta sielujen sympatiaa.

– Katsoin Nikoa baaritiskin toiselta puolelta, ja kiinnitin heti huomioni hänen ulkonäköönsä, Mirka nauraa jatkaen, myönnän se oli aika pinnallista. Rohkenin mennä kuitenkin juttelemaan Nikolle.

Siitä yöstä alkaen Mirka ja Niko ovat olleet yhdessä.  Kemia  oli niin voimakas, että he päättivät muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen. Mirka kertoo  alun olleen vaikea, varsinkin erilaisista perhetaustasta johtuen.

– Niko on kotoisin Lapista. Sellainen oikein mukava ydinperhe rauhallisen lapsuuden kera. Minä taas olen yksinhuoltaja äidin kasvattama pääkaupunkiseudun nainen. Olen nähnyt isästäni vain yhden kuvan, ja kuulema tavannut kerran ollessani vauva.

Parisuhteen kasvukivuista kuitenki selvittiin, arki ja elämä olivat raiteillaan.

– Elettiin ihan normaalia elämää. Käytiin kumpikin töissä, ja meillä oli yhteisiä ystäviä. Niko tuli todella hyvin toimeen minun äitini kanssa, joka on aina ollut minulle maailman rakkain. Olin onnellinen. Aloimme suunnittelemaan perheenlisäystä.

Kesällä 2015 Mirka teki positiivisen raskaustestin.

– Se oli uskomatonta. Olimme seurustelleet vasta puoli vuotta ja saisimme oman yhteisen lapsen! Menimme onnesta sekaisin, ja ryntäsimme heti kihloihin, Mirka muistelee.

Arki pääkaupunkiseudulla ja suhteen alkuhuuma oli ollut niin kiireistä, ettei Mirka ollut vielä tavannut Nikon vanhempia.

– Päätimme odottaa, että raskauden riskiaika, eli 12 viikkoa, on mennyt ja lähdimme Lappiin yllättämään Nikon vanhemmat jotka olivat jo kovasti odottaneet minun tapaamistani.

Matka Helsingistä Lappiin on pitkä, joten Mirka ja Niko päättivät ottaa senkin loman kannalta.

– Vietimme pari päivää Oulussa, tutustuen kaupunkiin.  Tampere on pohjoisin kaupunki jossa aiemmin olen käynyt.

Oulusta Nikon kotipaikkakunnalle on ajomatkaa noin viiden tunnin verran.

Odotettu tapaaminen tuhosi kaiken

Nikon äiti oli meitä vastassa.  Hetki oli lämmin ja tunsin oloni heti tervetulleeksi, ja jopa kotoisaksi astuessani heidän kotiin. Nikon isä oli hakemassa maitoa kahviin, joten tapasin hänet myöhemin, Mirka kertoo.

– Nikon isän saapuessa kauppareissulta tuntui, kuin elämä olisi pysähtänyt. Tunnistin hänet heti. Hän oli ainoan valokuvani mies, minun isäni. Ja Nikon isä. Hänen ilmeensä kertoi, että hänkin tiesi kuka minä olen.

Mirka kertoo mennensä shokkiin, hän ei muista muuta kuin, että juoksi ulos oksentamaan.

– En tiedä mitä siellä keittiössä on puhuttu, enkä halua vieläkään tietää.  Lähdin välittömästi takaisin kotiin, jotta voisin selvittää ajatuksiani. Olin ehkä lapsellinen, kun en suostunut keskustelemaan Nikon, tai hänen isänsä kanssa. Kutsun häntä edelleen vain Nikon isäksi, minulla hän ei koskaan ole sitä ollut.

Helsinkiin takaisin päästyään Mirka haki kotoaan kassillisen vaatteita ja suuntasi äitinsä mökille saadakseen olla yksin.

– Olin siellä muutaman päivän aivan yksin. Vaikka kuinka mietin ja mietin, tiesin etten voi pitää minun ja Nikon lasta. Niin julmaa ja surulliselta kun se onkin.  Mitä ihmettä olisin kertonut lapsellemme? Senkö, että hänen vanhempansa ovat sisarpuolia. Ei, en ikinä. Soitin jo mökiltä omalle neuvolan terveydenhoitajalle, saadakseni kiireellisesti ajan keskeytykseen.

Oli aika kohdata todellisuus

Kotona odotti Niko, jonka maailma oli myös hajonnut. Hän oli itkuinen, vihainen ja tietenkin peloissaan. Olimmehan me suunnitelleet loppuelämän kestävää yhteiseloa. Se vietiin meiltä juuri kun kaiken piti alkaa. Eihän sellaista voi vain niellä? – Minä aloin selvittämään miten ihmeessä näin voi tapahtua. Syy on yksinkertainen, minä olen saanut alkuni vahingossa. Olen Tämän Miehen syrjähypyn salattu tuotos. Äitini kertoi laittaneensa muutaman kuvani hänelle. Minulle hän ei ole halunnut kertoa sen enempää. Olen toki aina tiennyt miehen nimen, mutta hänellä on eri sukunimi kuin Nikolla. Kaikki mahdoton ja mahdollinen samassa paketissa.

Mirka ja Niko muuttivat erilleen seuraavan kuun lopussa. Ja ovat vältelleet toisten tapaamista siitä asti.

-Nyt vuoden 2017 alussa en ole enää niin täynnä raivoa. Enkä enää edes kovin katkera. Tämä meni nyt näin. Seuraava miesehdokas saa toimittaa minulle sukupuunsa, Mirka hymähtää.

Nimet muutettu yksityisyyden takaamiseksi.