Varjoista valoihin

Painajainen nimeltä anoreksia

Jos et jaksa edes tätä lenkkiä hiihtää, niin en tiedä miten tulet pärjäämään meidän luokan Lapin reissulla, saatikka miten tulet pärjäämään muuten elämässä, jos olet aina heti valmiina luovuttamaan.”

Ala-asteen liikunnanopettajan sanat minulle kultaisena hohkaavana ja kirpakkana talvipäivänä, edelleen kristallinkirkkaana muistissaniMinähän hiihdin. Hiihdin verenmaku suussa loppuun asti. Lue lisää

Ikuinen narkomaanin leima otsassa?

Multa on monesti kysytty sitä, että näkyykö menneisyys, narkkarin leima, otsassa tänä päivänä missään, missä menen tai teen? No voin sanoa rehellisesti, että ainakin yhdessä paikassa se leima on visusti otsassa. Apteekissa.

Mulla on käytössä yksi sellainen lääke missä potentiaalia on vahvasti väärinkäyttöön. Lyrica. En käytä sitä väärin, vaan niin kuin lääkäri on sen minulle määrännyt, mutta tuon lääkkeen hakeminen apteekista ei minulta enää onnistu. Nykyään nämä lääkkeet puolestani hakee avopuolisoni. Lue lisää

Amfetamiini, saatanan keksintö.

Piri. Lirpakka. Spiidi. Vireeni. Pöhinä. Pore. Swimpa. Vauhti. Amfetamiini, tämä saatanan keksintö.

Tai oikeammin kemistin nimeltä Lazăr Edeleanun, älynväläys jo vuodelta 1887. Jos kyseinen kaveri olisi vielä hengissä, saattaisin oikein mielelläni kuristaa hänet. Ei tiennyt kaveri silloin minkä paskan saikaan kehiteltyä. Piri lienee yksi eniten ihmisten päätä sekottavista huumeista. Enkä sitä ihmettele yhtään. Eihän se hyvää kenenkään päälle tee vuorokausien valvominen, tai edes yhden vuorokauden valvominen. Ja siihen kun lisää vielä sen, ettei ruoka oikein maistu, jo ainakin itsellä ilmenneiden nielemisongelmien vuoksi, niin heikkoa tekee. Lue lisää

Rakkausarvet

Kaikki alkoi suhteellisen normaalisti.
Kuuluin itsekin siihen uljaiden ja vahvojen naisten koulukuntaan, jotka kuorossa kiljuivat,
että yksikin lyönti on liikaa ja

”itse ainakin lähtisin kävelemään, jos saisin kerrankin turpaani”.

Voi, miten vähän tiesinkään. Helppohan se oli sanoa.
Muistan edelleen erittäin lämpimän kevätpäivän, pienen riidan kävellessämme kaupungilta kotiini
(en ollut suostunut antaa kännykkääni tutkittavaksi kesken safkaamisreissun) ja ensimmäisen lyönnin.
Se tuli täysin puskista, kuin salama kirkkaalta taivaalta ja avarilla suoraan päin pläsiä.
Vielä niin inhassa ja hutiloidussa kulmassa, että se käsi mäsähti mojovasti keskelle turpaa.
Sattui. Olin järkyttynyt. Ihan helvetin järkyttynyt koko loppupäivän. Ensimmäinen ajatus luonnollisesti oli, että tämä ei voi eikä saa olla totta. Lue lisää

Pomo nimeltä huume – se on kaikkialla

Tiedän, mistä puhun.

Ei välitetä. Ei kiinnosta. Vain se oma napa, omat tarpeet menevät kaiken edelle. Vitut muista tai parisuhteesta, päihteitä on saatava, muusta viis.
Se on itsekästä, omahyväistä käyttäytymistä, jossa pomo määrää missä mennään tai missä menet.
Pomo on huume. Sinä olet orja. Sinä tottelet vain ja ainoastaan pomoa.
Se mitä pomo sanoo tai keksii, sinä teet ja menet sen mukaan. Et ajattele tai tunne mitään.
Vastuun ottaminen tuntuu liian tuskaiselta, joten skipataan se. Juostaan mieluummin karkuun.
Kaikkea mahdollista, kunhan ei tarvitse tehdä muuta kuin stikata rojut ränniin ja höyrytä sen mukaan.
Tai nuokkua, olla valveunissa sohvan nurkassa, tajunnan hämärtyessä täysin.
Kunhan sulla on kaikki hyvin ja hyvä olo, muulla ei ole väliä.
Sinä tarvitset sitä, huumetta, koska se käskyttää sinua ottamaan sitä.
Huume perustelee sinulle, miksi sinä tarvitset häntä. Se antaa sinulle pakokeinon pahasta maailmasta.
Se auttaa sinua hymyilemään, aktivoi sinut hoitamaan kauppareissut ja siivoamaan asunnon. Lue lisää

Older posts

© 2017 Sabotage

Desing by Teemu RikulaUp ↑