Parempaan huomiseen

Kevättä ja kuulumisia

Aikaa on taas kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua. Olen selvinnyt kevään toiseksi viimeisestä koeviikosta, nauttinut siitä ainoasta hetkestä kun lukiolaisella ei ole yhtään rästihommia tiedossa, siis uuden jakson alkamisesta. Paitsi minulla on tietysti aivan omat kuvioni myös koulun suhteen, joten todellisuudessa sitä rästihommatonta hetkeä ei ollut oikeasti. Mutta tietysti normaalia vähemmän niitä silloin oli! Lue lisää

Valoa näkyvissä

On ollut hienoa huomata taas, miten paljon enemmän valoa on! Kuulun siihen ihmisryhmään, joka syksyn tullen vakaasti harkitsee talviunille painumista. Käytännön syistä en ole voinut haavettani toteuttaa, koska esimerkiksi opiskelu painottuu pääasiassa talviaikaan. Tällä kertaa asioita ei tehnyt yhtään helpommaksi se, että pahin kipujakso osui juuri vuoden pimeimpään aikaan. Pimeys ja syksy ovat aina aiheuttaneet minulle väsymystä ja mielialan laskua, kuten myöskin jatkuva kipu. Nämä yhdistettynä toisiinsa ovat vieneet hyvin tehokkaasti voimia muulta elämältä. Siksi olenkin panostanut omaan hyvinvointiini enemmän kuin velvollisuuksiini. Koen, että mielialaani kohottavat asiat ovat olleet väsymyksen ja kipukierteen aikana tärkeämpiä kuin esimerkiksi siivoaminen tai opiskelu. Näin kevään tullen huomaan taas herääväni henkiin ja väsymyskin alkaa hellittää. Lue lisää

Mitä jos se kuolee?

Äitini kuoli syöpään 10 kuukautta sitten. Sen jälkeen olen eronnut, aloittanut uuden työn, kaksi uutta sivutyötä, kokeillut yhtä laastarisuhdetta joka ei toiminut mutta poiki uuden parhaan ystävän, sisustanut kodin uusiksi ja kutakuinkin ollut 24/7 tekemässä ”jotain.”

Enimmäkseen kertomassa suu vaahdossa miten hyvin olen äidin kuolemasta selvinnyt. Katsokaa nyt! Uudet verhot! Ja tyynyt! Ja joka päivä tässä huushollissa on tuoreita leikkokukkia. Kerroinko että otin sen työkeikan! Lue lisää

Neliapilaa etsimässä

Elämäni on täynnä toinen toistaan uskomattomampia sattumuksia – jollekin toiselle tämä voisi tarkoittaa positiivisia asioita, minulle ei niinkään. Enkä nyt tarkoita mitään elämää mullistavia suuronnettomuuksia, vaan sellaista kivan kutittelevaa tasaista paskaa, joka värittää arkea harmaaksi. Ihmiset sanovat, että kaikki huonot jutut tapahtuvat ryppäissä. Minulla on takana nyt 27 vuoden putki. Koskaan en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja rakkaat lapseni ovat näyttäneet perineen hyvän onneni. Yleensä näitä tapahtumia on luonnollisestikin vielä todistamassa vähintään yksi ihminen – tai minun tapauksessani esimerkiksi kokonainen hautajaisseurue. Lue lisää

Magneettikuvauksen jälkeisiä kuulumisia

Viimeksi lupasin palata kertomaan magneettikuvauksesta ja sen tuloksista. Jännitin etukäteen magneettikuvausputkea, koska tiesin sen olevan melkoisen kapea. En ole varsinaisesta ahtaanpaikankammosta kärsinyt, mutta paniikkihäiriöstä kyllä. Vaikka sekin nykyään oireilee hyvin vähän, oli uusi tuttavuus nimeltä magneettikuvaus asia, jonka epäilin aiheuttavan ongelmia. Lopulta selvisin kuvauksesta kuitenkin kunnialla! Lue lisää

Older posts

© 2017 Sabotage

DESING BY Linda Rantanen