Lillin elämää

Blogien maailma kiehtoi niin, että sai mukaansa nuoren äidin, jolle kirjoittaminen on lähes henkireikä. Persoonani on hieman joukosta poikkeava, voisin jopa kuvailla itseäni hiljaisena pohdiskelijana, mutta tietynlaista tulisuutta omaavana jonkin asteisena taiteilijasieluna. Minua on jopa kuvailtu naisena, joka kiihtyy herkästi nollasta sataan, mutta lauhtuu samalla vauhdilla takaisin. Usein havahdun ja löydän itseni miettimästä lauseita, joista voisi kirjoittaa jonnekin. Tänään hieman harmaana päivänä päätin, että kappas vain, nämä lauseet sopisivat blogiin vallan mainiosti ja siitähän tämä ajatus sitten lähti. Tässä kuvailen itseäni blogisivun esittelyssä. Blogissani kirjoitan elämästä, maailmasta minun silmin. Siitä kuinka minä koen ja näen tätä elämää ja ympärilläni pyörivää maailmaa. C´est la vie!

Teini vai äiti? Molempia!

 

Monesti kuulen kysymyksen, että millaista oli tulla nuorena äidiksi. Totta tosiaan mulla ja mun tyttärellä on ikäeroa kolmea kuukautta vajaa 17 vuotta. Se ei ollu helppoa olla se nuori odottava, vielä yläastetta käyvä tuleva äiti. Ei se helpottanu vielä moneen vuoteen mimmin syntymän jälkeenkään. Josko kertoisin niistä vuosista vähän tarkemmin. Tarinan mun menneisyydestä. Lue lisää

Piinaava pulpetti. Vuosien helvetti.

”Pelastakaa mut, jos mä vangiksi jään! Jos sä kuulet, mun huudon. Melun alle jääneen. Se on viimeinen viesti ja mitä jäljellä on. Katoaaaaaaa mun hätähuutoooooo!”

Lainaan Toni Virtasen kertosäettä Brädin kappaleesta, koska se kertoo samasta aiheesta kuin mistä minä nyt haluan teille kertoa. Astun sisään kasvavan tytön elämään, matkaan aikuisuuteen. Astun jonkun muun saappaisiin. Nyt jo aikuisen naisen. Olkoon tyttö, nainen, nimeltään Eeva. Lue lisää

© 2017 Sabotage

DESING BY Linda Rantanen